Kun olen luopunut tavaroistani, olen joko myynyt ne tai lahjoittanut. Hyvin pieni osa on mennyt suoraan roskikseen, mutta valitettavasti sitäkin tapahtuu. Taloyhtiössäni ei kierrätetä kuin sekäjäte ja paperijäte, joten joskus on ollut hyvinkin turhauttavaa pistää tavaraa suoraan roskikseen. Pitäisi kai ehdottaa taloyhtiön isännälle kierrätysmahdollisuudesta. Muun muassa energiajäte ja biojäte roskikset olisivat kova sana.
Itse tiedän aina häviäväni tavaran myymisen kohdalla. Laitan tavaroilleni suorastaan pilkkahinnat, sillä tarkoituksena on päästä niistä eroon. Hyvin harvoin, jos ollenkaan, on tarkoitukseni ollut tehdä rahaa. Joskus ehkä vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja luovuin turhista tavaroistani ja pistin kirpputorille myyntiin. Mutta siinä onkin hyvä opetus takana. En osta turhaa, jos arvelen joutuvani sen kuitenkin myymään pois tai heittämään roskikseen. Mitä miellyttävämpi ja käytännöllisempi esine, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se saa talouteeni jäädä.
Joskus olen todella laiska myymään, en jaksa miettiä hinnoittelua ja sitä, tuleeko joku varauksesta huolimatta hakemaan tavaransa, vaiko ei. Joten lahjoittaminen on ollut oiva keino. Pienempiä esineitä olen postitellut, maksanut itse postikulut tietenkin. Minä siis jopa maksan siitä, että annan tavaraa eteenpäin! Mutta se ei haittaa, etenkin kun pyrin lahjoitukset tekemään juuri niitä tarvitseville. Vähätuloisen perheen pikkupoika voi ilahtua pienestä legorakennelmasta, jollainen oli jo pikkuvelipuolellani. Sänkyä vaihdettaessa pistin tori.fi-sivustolle ilmoituksen, että vanhan sänkyni saa hakea pois ilmaiseksi. Nopeasti joku ilmaantui sitä kyselemään ja he veivät sen pois. Meni muistaakseni mökkikäyttöön.
Tavaroiden lahjoittaminen on siis positiivinen kokemus. En itse tarvitse jotakin, jota joku muu voi tarvita ja tämä henkilö voi olla iloinen saadessaan tarvitsemansa. Ei kaikkea kuitenkaan voi aina mitata rahassa.
Facebookin vaihtoringit ovat mukava paikka lahjoittaa taikka myydä tavaroitaan. Tähän mennessä olen vain lahjoittanut, myyntihommiin en vielä ole lähtenyt, koska ei sitä myytävää enää ole niin paljoa. Välillä joudun miettimään pääni puhki, että mitä tarpeetonta omistankaan. Asuntoni on aika avara ja siisti, mutta silti tuntuu, kun jonkun kaapin tai laatikon avaa, että roinaa on ihan liikaa. Ensiviikolla taidan jälleen paneutua asiaan tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti