Kun olen luopunut tavaroistani, olen joko myynyt ne tai lahjoittanut. Hyvin pieni osa on mennyt suoraan roskikseen, mutta valitettavasti sitäkin tapahtuu. Taloyhtiössäni ei kierrätetä kuin sekäjäte ja paperijäte, joten joskus on ollut hyvinkin turhauttavaa pistää tavaraa suoraan roskikseen. Pitäisi kai ehdottaa taloyhtiön isännälle kierrätysmahdollisuudesta. Muun muassa energiajäte ja biojäte roskikset olisivat kova sana.
Itse tiedän aina häviäväni tavaran myymisen kohdalla. Laitan tavaroilleni suorastaan pilkkahinnat, sillä tarkoituksena on päästä niistä eroon. Hyvin harvoin, jos ollenkaan, on tarkoitukseni ollut tehdä rahaa. Joskus ehkä vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja luovuin turhista tavaroistani ja pistin kirpputorille myyntiin. Mutta siinä onkin hyvä opetus takana. En osta turhaa, jos arvelen joutuvani sen kuitenkin myymään pois tai heittämään roskikseen. Mitä miellyttävämpi ja käytännöllisempi esine, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se saa talouteeni jäädä.
Joskus olen todella laiska myymään, en jaksa miettiä hinnoittelua ja sitä, tuleeko joku varauksesta huolimatta hakemaan tavaransa, vaiko ei. Joten lahjoittaminen on ollut oiva keino. Pienempiä esineitä olen postitellut, maksanut itse postikulut tietenkin. Minä siis jopa maksan siitä, että annan tavaraa eteenpäin! Mutta se ei haittaa, etenkin kun pyrin lahjoitukset tekemään juuri niitä tarvitseville. Vähätuloisen perheen pikkupoika voi ilahtua pienestä legorakennelmasta, jollainen oli jo pikkuvelipuolellani. Sänkyä vaihdettaessa pistin tori.fi-sivustolle ilmoituksen, että vanhan sänkyni saa hakea pois ilmaiseksi. Nopeasti joku ilmaantui sitä kyselemään ja he veivät sen pois. Meni muistaakseni mökkikäyttöön.
Tavaroiden lahjoittaminen on siis positiivinen kokemus. En itse tarvitse jotakin, jota joku muu voi tarvita ja tämä henkilö voi olla iloinen saadessaan tarvitsemansa. Ei kaikkea kuitenkaan voi aina mitata rahassa.
Facebookin vaihtoringit ovat mukava paikka lahjoittaa taikka myydä tavaroitaan. Tähän mennessä olen vain lahjoittanut, myyntihommiin en vielä ole lähtenyt, koska ei sitä myytävää enää ole niin paljoa. Välillä joudun miettimään pääni puhki, että mitä tarpeetonta omistankaan. Asuntoni on aika avara ja siisti, mutta silti tuntuu, kun jonkun kaapin tai laatikon avaa, että roinaa on ihan liikaa. Ensiviikolla taidan jälleen paneutua asiaan tarkemmin.
lauantai 31. toukokuuta 2014
perjantai 30. toukokuuta 2014
Velan maksua
Kuten otsikko kertookin, olen maksellut opintovelkaani jo pois hieman. Itseäni ahdistaa ajatus, että velka roikkuisi taakkana ties kuinka monta kymmentä vuotta. Vaikka summat ovatkin pieniä, jotka tulevaisuudessa tulisi lyhentämään velkaani, haluan sen silti nopeammin pois. Mieluiten ennen kuin velan takaisin maksaminen alkaa. En tiedä pääsenkö siihen tavoitteeseen näillä tuloilla, mutta ainahan sitä voi yrittää.
Lyhennykset eivät ole olleet hurjan suuria, hieman päälle satasia aina silloin tällöin, kun edes on hieman ylimääräistä rahaa. Säästäminen on käynyt mielessä, mutta toisaalta haluaisin kuitenkin velat ensiksi pois. En kuitenkaan tuhlaa rahojani siihen malliin, etteivätkö ne tilillä säilyisi säästössä.
Tämän vuoden tavoite on varmaankin lyhentää velkaa tonnilla. Se olisi sopiva summa tuloihin verrattuna ja vielä voisi elää hyvin, eikä tarvitsisi pihistellä. Enkä aiokaan pihistellä, sillä heinäkuussa suuntaan taas Berliiniin! Ja ei, edelleenkään siitä ei tule shoppailumatkaa. Lentoliput ja hostellit on jo maksettu, enää pitää itsensä raahata paikalle. Matkaan tulen säästämään hieman rahaa, mutta jos kaikki onnistuu yhtä hyvin kuin viimeksi, viisi päivää pärjää noin satasella ruokailuineen ja tuliaisineen. Tietysti tällä kertaa en ole ryhmäalennuksen piirissä, eikä joka paikkaan ole lippuja valmiina. Mutta matkan tarkoituksena ei olekaan suunnitella mitään etukäteen, vaan mennä sinne mihin tykkää.
Lyhennykset eivät ole olleet hurjan suuria, hieman päälle satasia aina silloin tällöin, kun edes on hieman ylimääräistä rahaa. Säästäminen on käynyt mielessä, mutta toisaalta haluaisin kuitenkin velat ensiksi pois. En kuitenkaan tuhlaa rahojani siihen malliin, etteivätkö ne tilillä säilyisi säästössä.
Tämän vuoden tavoite on varmaankin lyhentää velkaa tonnilla. Se olisi sopiva summa tuloihin verrattuna ja vielä voisi elää hyvin, eikä tarvitsisi pihistellä. Enkä aiokaan pihistellä, sillä heinäkuussa suuntaan taas Berliiniin! Ja ei, edelleenkään siitä ei tule shoppailumatkaa. Lentoliput ja hostellit on jo maksettu, enää pitää itsensä raahata paikalle. Matkaan tulen säästämään hieman rahaa, mutta jos kaikki onnistuu yhtä hyvin kuin viimeksi, viisi päivää pärjää noin satasella ruokailuineen ja tuliaisineen. Tietysti tällä kertaa en ole ryhmäalennuksen piirissä, eikä joka paikkaan ole lippuja valmiina. Mutta matkan tarkoituksena ei olekaan suunnitella mitään etukäteen, vaan mennä sinne mihin tykkää.
lauantai 17. toukokuuta 2014
Berliini
En tiedä, olenko maininnut täällä blogin puolella sitä, että lähtisin keväällä viideksi päiväksi Berliiniin koulusta kasatun pienen ryhmän kanssa. Noh, nyt viimeistään mainitsen siitä, kun olen tullut takaisin! Tosiaan, matkustin 5.-9.5. Saksan maalla ja voi pojat mikä kokemus! Vaikka matka olikin historiallinen ja siis kouluaikaa samalla, sain siitä niin paljon enemmän irti kuin olin kuvitellutkaan.
Itsestään matka ei ehkä kuulu tähän blogin aihepiiriin, mutta matkustaminen varmaankin. Nimittäin minulla oli reissussa mukana kaikkein pienin laukku! Olin ostanut itselleni jo kuukausia sitten 'normaalin' ison matkalaukun, jolla ajattelin matkustaa. Tiedä sitten mikä häiriö minuun oli silloni iskenyt, sillä lähdin matkalle kolme, jollei neljä kertaa pienemmän laukun kanssa. Lentokentällä kysyivätkin otanko sen käsimatkatavaroihin, vaiko ruumaan, sillä laukku painoi vain 5 kiloa. Takaisin tullessa hivenen yli 6 kiloa, vaikka tuliaiseni olivat pääosin vain suklaata ja vähän paperia.
Mitä sitten pakkasin neljän yön reissua varten? Jokaiselle päivälle puhtaat alusvaatteet ja topin. Reissussa pärjäsin kaksilla farkuillani ja kahdella erilaisella yläosalla - ohuemmalla kauluspaidan tyyppisellä ja paksummalla neuleella. Asusteita en käytä ollenkaan, paitsi huivia, joka oikeastaan tuli tarpeeseen, vaikka vihaankin niiden käyttämistä. Sää kun vaihteli välillä kymmenenkin astetta ja navakka tuuli olisi jäädyttänyt kaulani ilman huivia.
Hygieniatuotteet mahtuivat kaikki deodoranttia lukuunottamatta noin litran kokoiseen muoviseen pussukkaan. Pakkasin shampooni yms suihkutuotteet pienempiin pakkauksiin, sillä tuntui turhalta raahata kokonaisia purtiloita mukana. Vitamiinit ja lääkkeet kulkivat kivasti pikkuruisessa dosetissani mukana. Kameran ja kännykän korvasin iPadilla, jolla saatoin olla netissä yhteydessä Suomeen päin ja samalla ottaa suoraan kuvia koneelleni.
Tämä oli ensimmäinen ulkomaihin kohdistuva matkani. Berliinistä jäi vielä paljon kokematta, sillä vajaa viikko ei riittänyt lähes mihinkään ja olenkin lähdössä takaisin sinne 14.-18.7. Tällä kertaa matkustan vain kahdestaan, enkä suinkaan ison ryhmän kanssa. Hostelli ja lennot ovat jo varattuina, hivenen halvempia kuin mitä koulu oli meille varannut. Edelleenkään tulevasta matkasta en ole tekemässä shoppailureissua, vaan nautin siitä kuin lomalla olisin.
Olen iloinen siitä, että osasin pakata reissulleni mukaan vain kaiken tarpeellisen ja välttämättömämmän. Osa retkelle lähtijöistä kun tuskaili selvästi vaatteidensa kanssa, mutta itselleni oli helppoa vain vetää seuraava käteen osuva puhdas vaatekappale ylle. Vaatekaappini (vai pitäisiköhän puhua hyllystä, sillä kaikki vaatteeni takkeja ja neuleita lukuunottamatta majailevat yhdellä hyllyllä) yksinkertaistaminen säästi paljon vaivaa ja aikaa pukeutumisen suhteen. Rakastan pakkaamista, sillä se on niiiiiin helppoa. Ehkä olen oppinut pitämään siitä, sillä lapsuudessani kävin hyvin paljon kesäleireillä ja pakkasin laukkuni itse. Voisikohan sanoa että jollain tapaa nautin pakkaamisesta, vain ja ainoastaan kaiken välttämättömimmän pistämistä yhteen laukkuun ja sen kanssa elämisestä. Ehkä joku päivä vielä saan kaiken omaisuuteni huonekaluja lukuunottamatta mahtumaan yhteen matkalaukkuun!
Itsestään matka ei ehkä kuulu tähän blogin aihepiiriin, mutta matkustaminen varmaankin. Nimittäin minulla oli reissussa mukana kaikkein pienin laukku! Olin ostanut itselleni jo kuukausia sitten 'normaalin' ison matkalaukun, jolla ajattelin matkustaa. Tiedä sitten mikä häiriö minuun oli silloni iskenyt, sillä lähdin matkalle kolme, jollei neljä kertaa pienemmän laukun kanssa. Lentokentällä kysyivätkin otanko sen käsimatkatavaroihin, vaiko ruumaan, sillä laukku painoi vain 5 kiloa. Takaisin tullessa hivenen yli 6 kiloa, vaikka tuliaiseni olivat pääosin vain suklaata ja vähän paperia.
Mitä sitten pakkasin neljän yön reissua varten? Jokaiselle päivälle puhtaat alusvaatteet ja topin. Reissussa pärjäsin kaksilla farkuillani ja kahdella erilaisella yläosalla - ohuemmalla kauluspaidan tyyppisellä ja paksummalla neuleella. Asusteita en käytä ollenkaan, paitsi huivia, joka oikeastaan tuli tarpeeseen, vaikka vihaankin niiden käyttämistä. Sää kun vaihteli välillä kymmenenkin astetta ja navakka tuuli olisi jäädyttänyt kaulani ilman huivia.
Hygieniatuotteet mahtuivat kaikki deodoranttia lukuunottamatta noin litran kokoiseen muoviseen pussukkaan. Pakkasin shampooni yms suihkutuotteet pienempiin pakkauksiin, sillä tuntui turhalta raahata kokonaisia purtiloita mukana. Vitamiinit ja lääkkeet kulkivat kivasti pikkuruisessa dosetissani mukana. Kameran ja kännykän korvasin iPadilla, jolla saatoin olla netissä yhteydessä Suomeen päin ja samalla ottaa suoraan kuvia koneelleni.
Tämä oli ensimmäinen ulkomaihin kohdistuva matkani. Berliinistä jäi vielä paljon kokematta, sillä vajaa viikko ei riittänyt lähes mihinkään ja olenkin lähdössä takaisin sinne 14.-18.7. Tällä kertaa matkustan vain kahdestaan, enkä suinkaan ison ryhmän kanssa. Hostelli ja lennot ovat jo varattuina, hivenen halvempia kuin mitä koulu oli meille varannut. Edelleenkään tulevasta matkasta en ole tekemässä shoppailureissua, vaan nautin siitä kuin lomalla olisin.
Olen iloinen siitä, että osasin pakata reissulleni mukaan vain kaiken tarpeellisen ja välttämättömämmän. Osa retkelle lähtijöistä kun tuskaili selvästi vaatteidensa kanssa, mutta itselleni oli helppoa vain vetää seuraava käteen osuva puhdas vaatekappale ylle. Vaatekaappini (vai pitäisiköhän puhua hyllystä, sillä kaikki vaatteeni takkeja ja neuleita lukuunottamatta majailevat yhdellä hyllyllä) yksinkertaistaminen säästi paljon vaivaa ja aikaa pukeutumisen suhteen. Rakastan pakkaamista, sillä se on niiiiiin helppoa. Ehkä olen oppinut pitämään siitä, sillä lapsuudessani kävin hyvin paljon kesäleireillä ja pakkasin laukkuni itse. Voisikohan sanoa että jollain tapaa nautin pakkaamisesta, vain ja ainoastaan kaiken välttämättömimmän pistämistä yhteen laukkuun ja sen kanssa elämisestä. Ehkä joku päivä vielä saan kaiken omaisuuteni huonekaluja lukuunottamatta mahtumaan yhteen matkalaukkuun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)