torstai 25. joulukuuta 2014

Päivitystä

Pahoittelen hiljaisuudesta blogin puolella. Elämä myllersi jälleen eteenpäin ja kuukaudet vain vilahtivat silmissä. Parisuhteenikin päättyi ikävemmin, mutta sentään koulussa menee hyvin. Uudet ystäväni ovat valaneet minuun uutta voimaa ja päättäväisyyttä. Tällä hetkellä tunnen olevani onnellisempi kuin aikoihin!

Tosiaan, edellinen postaus meni melko rage-linjalla ja olen siitä kyllä rauhoittunut. Joskus elämä tai ihmiset vain ottavat aivoon ja se purkautuu jotakin kautta. Nyt olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Jatkan edelleen matkaani päästä ekologisemmaksi ja vegaanisemmaksi ihmiseksi. Olen parantunut viimeisen puolen vuoden aikana hurjasti sosiaalisia kykyjäni ja kanssakäyminen ihmisten kanssa ei ole enää niin ongelmaista. Ikävästi sain tietysti tähän väliin issiaksen, joka on rajoittanut liikuntaa ja terveempiä elämäntapoja. Tupakointi on jälleen kuvioissa stressin myötä, mutta eiköhän siitäkin pian taas päästä eroon. Tavoite on ottaa rauhallisesti selän kanssa ja toiveet ovat korkealla ensi vuoden kevääseen. Tai kesään. Riippuen mitä kroppa sanoo.

Matkakuume on jälleen myös iskenyt ja olen suunnitellut lähteväni viikoksi Berliiniin tai Lontooseen ensivuonna. En vain ole vielä varma matkaseurasta, vaikka rahoituspuolen pitäisi olla kunnossa. Etenkin näin kaamoksen aikaan selaan lähes itkien lentojen hintoja. Matkaan pääsisi heti, mutta sitä ei tahdo täysin yksin tehdä. Täytyy katsoa, saanko ystäviäni houkuteltua mukaan, vaikka heidänkin kesänsä saattavat olla täynnä muuta ohjelmaa.

Seuraavaksi pitäisi kai palata hiljalleen rakkaiden harrastuksiensa pariin - blogiakin olisi mukavempi kirjoitella useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Pitäisi muutama hyvä aihe keksiä ja niistä sitten kirjoitella. Vai onkohan täällä vielä lukijoita, jotka haluaisivat kuulla jostain tietystä aiheesta? Lisää läpätystä minimalismista, ekologisuudesta tai kenties eettisyydestä? Olen huonosti seurannut viime aikoina maailman tapahtumia, vaikka FBn seinälleni tasaisesti päivittyykin uusimmat uutiset niin PETAlta kuin ympäristön suojelijoilta. Täytyisi jälleen hieman skarpata ja uppoutua uusien artikkeleiden ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos kaikille, jotka ovat vielä mukana matkassa ja kaikille uusille lukijoille, tervetuloa mukaan! :)

lauantai 11. lokakuuta 2014

Normaali vaiko ei

Viime yönä sain pitkästä aikaa lähes itkupotkuraivarit ajatuksesta, miten muut ihmiset näkevät ajatukseni ja tekoni ja mitä mieltä he ovat valinnoistani. Olin todella turhautunut, surullinen ja kiukkuinen. Yleensä en anna ihmisten mielipiteiden vaikuttaa elämääni, mutta tällä kertaa ärsytys nousi yli tietyn kynnyksen. Joskus ihmettelen, miten vaikeaa ihmisten on hyväksyä toisia ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin he.

En kannata klassista tulevaisuuden kuvaa - kultainennoutaja kasvattajalta, kolme lasta aviomiehen kanssa, se aviomies, suuri omakotitalo ja suuri asuntolaina siinä sivussa, työ kahdesasta neljään - viitenä päivänä viikossa - ja uralla eteneminen. Mikään ei saa pahemmin yökkäämään kuin tämän ajatusmallin tuputtaminen. Moni asia pelkästään tässä listassa sotii pahasti omia valintojani ja ajatusmaailmaani vastaan. Ensinnäkin kannatan koirien adoptointia, en suoraan kasvattajalta ostamista, sillä maailmassa on monia koiria ilman kotia. Meniköhän luku noin 30 miljoonan paikkeilla? Lapsia en tekisi mistään hinnasta (ekologisuus, eettisyys, biologia), korkeintaan adoptoisin, koska noh, kodittomien lasten lukumäärä huitelee siellä 150 000 000 paikkeilla (mukaanluettuna siis kaikki apua tarvitsevat lapset, vaikka heillä olisi toinen vanhempi elossa ja asuisivat ns. sijaisperheessä, kun joku on pelastanut kadulta). Aviomiestä ei ole, eikä tule, sillä olen kihloissa naisen kanssa. Omakotitalosta en haaveile, sillä olen minimalisti, en kaipaa paljoa turhaa tilaa, en asuntolainaa, enkä jättisuurta pihaa, johon mielenkiintoni ei aina kohdistuisi. Lisäksi se vaatii paljon rahaa, todennäköisesti asuntolainaa ja itseni kanssa on tarpeeksi kestämistä opintolainani kanssa. En myöskään haaveile kokopäivätyöstä, jolloin tuntisin olevani kahlittuna vain yhteen paikkaan. Rakastan ajatusta osa-aikatyöstä, jolloin en tuntisi eläväni vain työtä varten, vaan työ on vain elättämistä varten. Ja siinä sivussa olisi tietysti kiva, jos siitä nauttisi.

Edellä mainitun selittäminen ihmiselle, joka ihailee antamaani esimerkkiä, on joskus varsin hankalaa. Siinä sivussa kyseenalaistan eläinperäisten tuotteiden syönnin ja olen kovaa vauhtia muuttumassa vegaaniksi. Tätä ihmisten on myös hankala ymmärtää, että miksi maidon juonti tai kananmunankin syönti voisi olla niin pahasta. Lihan moni vielä ymmärtää, mutta auta armias, jos välttelet ihan kaikkea. Turhautumisen määrä on suuri, jos joku vielä kehtaa väittää päälle, ettei tälläisellä ruokavaliolla voi elää, saatikka harrastaa kuntoilua. Tai onhan sekin outoa, että nainen haluaa näyttää mieheltä, kasvattaa lihasta. En nyt löydä lähdettä tähän, mutta tutkitusti lihaskunnon kasvattaminen on terveintä, mitä keholleen voi tehdä. Mitä enemmän lihasta, sen terveempi ihminen. Ja miten muka pystyn siihen vegaanina, jos en syö lihaa, eli proteiineja? Tässä kohtaa kyseenalaistus on jo niin suurta, että ohjaan mieluusti ihmisten Googlen ihmeelliseen mailmaan. En kykene muistamaan jokaisen pavun taikka idun tai siemenen proteiinimääriä, mutta pystyn syömään niitä tulevaisuudessa juuri oikean verran kasvattaakseni lihaksia.

Kun minimalisti, vegaanisuus ja salilla käynti on kyseenalaistettu, jaksavat ihmiset huokailla vihreille ajatuksilleni. Ei, en halua autoa. Kyllä, välttelen muovia ja ostan mieluummin kalliimpia tuotteita, jos ne eivät ole pakattuina muovikelmuun tai -pakkaukseen. Ja kyllä on hienoa, että ajoneuvoverot nousevat ja bensan hinta nousee. Niin se kuuluukin, ellemme halua saastuttaa maapalloa harmaaksi yksityisautoilulla. Julkinen kulkee, jos julkisia tuetaan, eli käytetään.

Mainitsin tekstissä myös olevani kihloissa naisen kanssa. Tämä tapahtui noin kuukausi sitten. Ihmisten reagointi asiaan ja meidän julkinen suhteemme saavat jotkut kiristelemään hampaitaan. En tiedä ymmärtäisinkö ihmisten kyseenalaistamista edellä mainittujen asioiden suhteen vaiko syrjintää ja kammoksuntaa sitä kohtaan, että valitsin elämänkumppanikseni naisen. Ehkä en vain ymmärrä kumpaakaan.

Tiivistetysti olen nyt oksentanut tähän tekstiin ajatukseni, jotka ovat hautuneet muutaman viikon ja saivat lopulta pääni sauhuamaan. Pahoitteluni epäjohdonmukaisuudesta ja kevyestä hiusten repimisestä lauseiden välissä. Kehittelin jo yksi ilta mielessäni t-paitaa, jossa lukisi "I'm a..." ja kaikki vaihtoehdot allekkain - minimalist, vegan, ecohippie, bodybuilder ja lesbian, edessä ruksi että olen näitä kaikkia. Loppuun kysymys "Problems?" Mistähän tälläisen paidan saisi tilattua? Tietysti mahdollisimman ekologisesti, kierrätystä kannattaen ja luonnonmukaisesti ilman hirveitä myrkkyjä. Tai ehkäpä teen sen itse.

Raivostunut ihminen kuittaa.

Ps. Iskias iski. En sinne salille pääse ja ehkä se lisäsi turhautumistani moninkertaisesti.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Pohdintaa budjetoinnista

Olen miettinyt jo pitkän aikaa tekeväni itselleni budjetin. Vaikka en tunne tuhlaavani kovinkaan paljon rahaa, on nykyään ruokavalion vaihtumisen myötä tullut ostettua hieman kalliimpia ruoka-aineita. Tiedän myös istuvani kahvilassa aika usein, joten en tiedä uskallanko edes laskea mitä se tulee tekemään kuukaudessa. Olisi hauska seurata omaa kulutusta ja yrittää sitten pysytellä laatimassaan budjetissa. Kuukauden tuloni kun ovat hyvin tasaiset, niin tiedän ainakin miltä pohjalta lähteä.

Kuitenkin yhtenä ongelmana on se, että pidän eräästä hyvin perus taulukko-ohjelmasta, jota ei saa enää vanhana versiona. Se on kyllä isälläni ollut jo vuosikymmenet käytössä, mutta en ole vielä saanut sitä mistään ladattua itselleni vanhana versiona. Joudun ehkä miettimään budjettini vihkoperiaatteella - kirjaamaan kaikki käsin. Toisaalta se voisi olla mukavaa, pääsisi käyttämään kouluvihkojen jämiä pois. Toisaalta en pidä turhasta paperista. Noh, katsotaan miten se sitten menee, kun en viitsi valmista pohjaa tulostaakaan, sillä taas olisi sitä paperijätettä.

Onko teillä omia budjetteja? Onko niiden suunnittelu ja/tai toteutus ollut hankalaa? Kesäkuu alkoi juuri tänään, joten ensimmäisenä päivänä on hyvä aloittaa. Olen miettinyt myös ottavani tavoitteeksi pitää mahdollisimman monta päivää, jolloin en osta mitään. Oppisinkohan käymään ruokakaupassa vain kerran viikossa?

Budjetin sisällön luominen on tuskin hankalaa, mutta rahasummien arvioiminen sitäkin hankalempaa. Joskus kun vaatteisiin ei välttämättä mene vuodessa ollenkaan rahaa, joskus joutuu uusimaan vaikka mitä kerralla. Täytyy ruveta pohtimaan ja suunnittelemaan.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Tavaran myyminen/lahjoittaminen

Kun olen luopunut tavaroistani, olen joko myynyt ne tai lahjoittanut. Hyvin pieni osa on mennyt suoraan roskikseen, mutta valitettavasti sitäkin tapahtuu. Taloyhtiössäni ei kierrätetä kuin sekäjäte ja paperijäte, joten joskus on ollut hyvinkin turhauttavaa pistää tavaraa suoraan roskikseen. Pitäisi kai ehdottaa taloyhtiön isännälle kierrätysmahdollisuudesta. Muun muassa energiajäte ja biojäte roskikset olisivat kova sana.

Itse tiedän aina häviäväni tavaran myymisen kohdalla. Laitan tavaroilleni suorastaan pilkkahinnat, sillä tarkoituksena on päästä niistä eroon. Hyvin harvoin, jos ollenkaan, on tarkoitukseni ollut tehdä rahaa. Joskus ehkä vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja luovuin turhista tavaroistani ja pistin kirpputorille myyntiin. Mutta siinä onkin hyvä opetus takana. En osta turhaa, jos arvelen joutuvani sen kuitenkin myymään pois tai heittämään roskikseen. Mitä miellyttävämpi ja käytännöllisempi esine, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se saa talouteeni jäädä.

Joskus olen todella laiska myymään, en jaksa miettiä hinnoittelua ja sitä, tuleeko joku varauksesta huolimatta hakemaan tavaransa, vaiko ei. Joten lahjoittaminen on ollut oiva keino. Pienempiä esineitä olen postitellut, maksanut itse postikulut tietenkin. Minä siis jopa maksan siitä, että annan tavaraa eteenpäin! Mutta se ei haittaa, etenkin kun pyrin lahjoitukset tekemään juuri niitä tarvitseville. Vähätuloisen perheen pikkupoika voi ilahtua pienestä legorakennelmasta, jollainen oli jo pikkuvelipuolellani. Sänkyä vaihdettaessa pistin tori.fi-sivustolle ilmoituksen, että vanhan sänkyni saa hakea pois ilmaiseksi. Nopeasti joku ilmaantui sitä kyselemään ja he veivät sen pois. Meni muistaakseni mökkikäyttöön.

Tavaroiden lahjoittaminen on siis positiivinen kokemus. En itse tarvitse jotakin, jota joku muu voi tarvita ja tämä henkilö voi olla iloinen saadessaan tarvitsemansa. Ei kaikkea kuitenkaan voi aina mitata rahassa.

Facebookin vaihtoringit ovat mukava paikka lahjoittaa taikka myydä tavaroitaan. Tähän mennessä olen vain lahjoittanut, myyntihommiin en vielä ole lähtenyt, koska ei sitä myytävää enää ole niin paljoa. Välillä joudun miettimään pääni puhki, että mitä tarpeetonta omistankaan. Asuntoni on aika avara ja siisti, mutta silti tuntuu, kun jonkun kaapin tai laatikon avaa, että roinaa on ihan liikaa. Ensiviikolla taidan jälleen paneutua asiaan tarkemmin.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Velan maksua

Kuten otsikko kertookin, olen maksellut opintovelkaani jo pois hieman. Itseäni ahdistaa ajatus, että velka roikkuisi taakkana ties kuinka monta kymmentä vuotta. Vaikka summat ovatkin pieniä, jotka tulevaisuudessa tulisi lyhentämään velkaani, haluan sen silti nopeammin pois. Mieluiten ennen kuin velan takaisin maksaminen alkaa. En tiedä pääsenkö siihen tavoitteeseen näillä tuloilla, mutta ainahan sitä voi yrittää.

Lyhennykset eivät ole olleet hurjan suuria, hieman päälle satasia aina silloin tällöin, kun edes on hieman ylimääräistä rahaa. Säästäminen on käynyt mielessä, mutta toisaalta haluaisin kuitenkin velat ensiksi pois. En kuitenkaan tuhlaa rahojani siihen malliin, etteivätkö ne tilillä säilyisi säästössä.

Tämän vuoden tavoite on varmaankin lyhentää velkaa tonnilla. Se olisi sopiva summa tuloihin verrattuna ja vielä voisi elää hyvin, eikä tarvitsisi pihistellä. Enkä aiokaan pihistellä, sillä heinäkuussa suuntaan taas Berliiniin! Ja ei, edelleenkään siitä ei tule shoppailumatkaa. Lentoliput ja hostellit on jo maksettu, enää pitää itsensä raahata paikalle. Matkaan tulen säästämään hieman rahaa, mutta jos kaikki onnistuu yhtä hyvin kuin viimeksi, viisi päivää pärjää noin satasella ruokailuineen ja tuliaisineen. Tietysti tällä kertaa en ole ryhmäalennuksen piirissä, eikä joka paikkaan ole lippuja valmiina. Mutta matkan tarkoituksena ei olekaan suunnitella mitään etukäteen, vaan mennä sinne mihin tykkää.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Berliini

En tiedä, olenko maininnut täällä blogin puolella sitä, että lähtisin keväällä viideksi päiväksi Berliiniin koulusta kasatun pienen ryhmän kanssa. Noh, nyt viimeistään mainitsen siitä, kun olen tullut takaisin! Tosiaan, matkustin 5.-9.5. Saksan maalla ja voi pojat mikä kokemus! Vaikka matka olikin historiallinen ja siis kouluaikaa samalla, sain siitä niin paljon enemmän irti kuin olin kuvitellutkaan.

Itsestään matka ei ehkä kuulu tähän blogin aihepiiriin, mutta matkustaminen varmaankin. Nimittäin minulla oli reissussa mukana kaikkein pienin laukku! Olin ostanut itselleni jo kuukausia sitten 'normaalin' ison matkalaukun, jolla ajattelin matkustaa. Tiedä sitten mikä häiriö minuun oli silloni iskenyt, sillä lähdin matkalle kolme, jollei neljä kertaa pienemmän laukun kanssa. Lentokentällä kysyivätkin otanko sen käsimatkatavaroihin, vaiko ruumaan, sillä laukku painoi vain 5 kiloa. Takaisin tullessa hivenen yli 6 kiloa, vaikka tuliaiseni olivat pääosin vain suklaata ja vähän paperia.

Mitä sitten pakkasin neljän yön reissua varten? Jokaiselle päivälle puhtaat alusvaatteet ja topin. Reissussa pärjäsin kaksilla farkuillani ja kahdella erilaisella yläosalla - ohuemmalla kauluspaidan tyyppisellä ja paksummalla neuleella. Asusteita en käytä ollenkaan, paitsi huivia, joka oikeastaan tuli tarpeeseen, vaikka vihaankin niiden käyttämistä. Sää kun vaihteli välillä kymmenenkin astetta ja navakka tuuli olisi jäädyttänyt kaulani ilman huivia.

Hygieniatuotteet mahtuivat kaikki deodoranttia lukuunottamatta noin litran kokoiseen muoviseen pussukkaan. Pakkasin shampooni yms suihkutuotteet pienempiin pakkauksiin, sillä tuntui turhalta raahata kokonaisia purtiloita mukana. Vitamiinit ja lääkkeet kulkivat kivasti pikkuruisessa dosetissani mukana. Kameran ja kännykän korvasin iPadilla, jolla saatoin olla netissä yhteydessä Suomeen päin ja samalla ottaa suoraan kuvia koneelleni.

Tämä oli ensimmäinen ulkomaihin kohdistuva matkani. Berliinistä jäi vielä paljon kokematta, sillä vajaa viikko ei riittänyt lähes mihinkään ja olenkin lähdössä takaisin sinne 14.-18.7. Tällä kertaa matkustan vain kahdestaan, enkä suinkaan ison ryhmän kanssa. Hostelli ja lennot ovat jo varattuina, hivenen halvempia kuin mitä koulu oli meille varannut. Edelleenkään tulevasta matkasta en ole tekemässä shoppailureissua, vaan nautin siitä kuin lomalla olisin.

Olen iloinen siitä, että osasin pakata reissulleni mukaan vain kaiken tarpeellisen ja välttämättömämmän. Osa retkelle lähtijöistä kun tuskaili selvästi vaatteidensa kanssa, mutta itselleni oli helppoa vain vetää seuraava käteen osuva puhdas vaatekappale ylle. Vaatekaappini (vai pitäisiköhän puhua hyllystä, sillä kaikki vaatteeni takkeja ja neuleita lukuunottamatta majailevat yhdellä hyllyllä) yksinkertaistaminen säästi paljon vaivaa ja aikaa pukeutumisen suhteen. Rakastan pakkaamista, sillä se on niiiiiin helppoa. Ehkä olen oppinut pitämään siitä, sillä lapsuudessani kävin hyvin paljon kesäleireillä ja pakkasin laukkuni itse. Voisikohan sanoa että jollain tapaa nautin pakkaamisesta, vain ja ainoastaan kaiken välttämättömimmän pistämistä yhteen laukkuun ja sen kanssa elämisestä. Ehkä joku päivä vielä saan kaiken omaisuuteni huonekaluja lukuunottamatta mahtumaan yhteen matkalaukkuun!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ekologinen kosmetiikka

Olen lähiaikoina vilkuillut sillä silmällä ja tutustunut ekologisempaan, eettisempään ja ympäristöystävällisempään kosmetiikkaan, lähinnä hiusten ja ihon pesemisen kannalta. Olen täysin hurahtanut palasaippuoihin! Ne ovat ihanan kompakteja, värikkäitä ja hyväntuoksuisia ja lähes jokainen saippua on vegaaninen ja ympäristöystävällinen. Voiko parempaa toivoa!

Hiustenpesuun olen hankkinut Flow-nimiseltä sarjalta palashampoon ja palasaippuan kasvoille. Käyttökokemukset näistä tuotteista ovat vielä vähäisiä, sillä ympäristöystävällisyyden nimissä en ole heittänyt vanhoja aineita roskikseen. Ehei, ne pitää käyttää ensiksi loppuun! Ja miten ärsyttävää puuhaa se onkaan, kun se yksi ja sama shampoopullo jaksaa vain vielä pyöriä jaloissa... Tai kasvojen pesuaine. Eihän sellainen tuubi lopu ikinä!

Lauantaina kävin piha- ja puutarhamessuilla ja koska tälläiset messut käsittävät vain 50% niiden nimestä (ikävä totuus ainakin täällä päin), oli paikalla myös saippuakauppiaita. Ja ai mikä huumaava tuoksu heidän pöydistään lähtikään! Uteliaana kävin sitten nuuhkuttelemassa ja pari palasaippuaa tarttui mukaankin. Mentiinkö nyt sitten minimalismin ulkopuolelle? Tuskinpa, sillä nämä ovat käyttötavaraa ja kuluvat varmasti loppuun. Saippuoiden ympärillä kun ei ollut kääreitä, ei edes paperia, tarkoitti se sitä, että jätettäkin tuli tuotettua 0%!

Olen alkanut miettimään siis kosmetiikka ostoksiani myös kierrätyksen kannalta. En mielelläni osta mitään, mikä on muovipullossa, jos se vain on mahdollista. Palasaippuat ovat olleet oivallinen tuote, sillä niiden synnyttämän jätemäärä on minimaalinen, jos laisinkaan ja kun saippuansa valitsee huolella, ovat ne ympäristöystävällisiä ja sopivat vegaaneillekin.

Kun nyt vain vielä oppisin annostelemaan oikean määrän kookosöljyä hiuksiini, ilman että niistä tulee klähmäisiä, voisin luopua hoitoaineista, jotka ovat yleensä pulloissa. Tai sitten pitäisi itse alkaa tekemään hiushuuhteita, joista olen myös lukenut... Mihinköhän tämä hurahdus nyt johtaa? Ainakin tuntuu elämä paljon yksinkertaisemmalta, kun suihkussa on muutama palasaippua tarpeilleen, eikä tuhatta erilaista purnukkaa!