Olen säännöllisen epäsäännöllisesti vähentänyt tavaroitani, mutta aivan en ole yltänyt tuohon yksi tavara per päivä poistoon. Yksinkertaisesti tavaraa ei kohta ole niin paljoa enää, mitä poistaisi! Kuitenkin olen saanut tavaraa ulos kodistani ihan kiitettävästi. Keittiövälineitä olen jälleen poistellut ja vaatteita, jotka ovat olleet hutiostoksia. Näemmä pitäisi hieman miettiä tarkemmin ja satsata siihen laatuun. Olen ollut pettynyt moneen vaatteeseeni, jotka tuskin ovat vuoden vanhoja. Osa kuluu puhki ja rikki ennätysajassa, osasta materiaali nukkaantuu tai menee niin huonoksi, ettei se kelpaa kuin resuiseksi kotipaidaksi.
Lakanoita pitäisi hieman katsella taas sillä silmällä, tuskinpa yksin asuessa tarvitsen viittä aluslakanaa. Siivousvälineitä ja -aineita olen vähentänyt ja vaihtanut ekologisempiin ja monipuolisempiin aineisiin. Suihkun puolella on tapahtunut samaa ja olen kulutellut loppuun purtiloitani. Pienille prinsessoille olen lähetellyt kynsilakkojani. Yksi istuu vielä kaapissa. En tiedä luopuisinko vaiko en. Katsotaan.
Huonekaluni lisääntyivät yhdellä. Toin äitini luota nojatuolin luokseni, jossa voisin istua ja lukea kirjaa. Sängyssä istuminen on melko epämukavaa, eikä jakkarassa voi nojailla minnekään. Joten nojatuoli oli siis paras vaihtoehto. En ole vielä kokeillut kuinka mukavaksi tämä pieni paikka muodostuu, mutta toivottavasti olen tehnyt oikean päätöksen tuodessani sen asuntooni. Toisaalta, jos se tuntuukin olevan vain tiellä, voin aina palauttaa sen.
Tavaroiden kohdalla on siis tapahtunut hieman vähentymistä. Asuntoni on hivenen avarempi ja innostuin järjestelemään sitä uudelleen. Vielä on paikkoja, joita pitäisi käydä tarkemmin läpi ja niihin aion keskittyä lähiaikoina. Kevät on siitä ihanaa aikaa, kun valo tunkeutuu viimein ikkunasta sisään ja asiat näkyvät täysin uudella tavalla. Esimerkiksi kaikki pölypallot ja pölykerrokset esineiden päällä, joita ei taidakaan tarvita niin paljon kuin luulikaan. Ahdistavan ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti