Viime yönä sain pitkästä aikaa lähes itkupotkuraivarit ajatuksesta, miten muut ihmiset näkevät ajatukseni ja tekoni ja mitä mieltä he ovat valinnoistani. Olin todella turhautunut, surullinen ja kiukkuinen. Yleensä en anna ihmisten mielipiteiden vaikuttaa elämääni, mutta tällä kertaa ärsytys nousi yli tietyn kynnyksen. Joskus ihmettelen, miten vaikeaa ihmisten on hyväksyä toisia ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin he.
En kannata klassista tulevaisuuden kuvaa - kultainennoutaja kasvattajalta, kolme lasta aviomiehen kanssa, se aviomies, suuri omakotitalo ja suuri asuntolaina siinä sivussa, työ kahdesasta neljään - viitenä päivänä viikossa - ja uralla eteneminen. Mikään ei saa pahemmin yökkäämään kuin tämän ajatusmallin tuputtaminen. Moni asia pelkästään tässä listassa sotii pahasti omia valintojani ja ajatusmaailmaani vastaan. Ensinnäkin kannatan koirien adoptointia, en suoraan kasvattajalta ostamista, sillä maailmassa on monia koiria ilman kotia. Meniköhän luku noin 30 miljoonan paikkeilla? Lapsia en tekisi mistään hinnasta (ekologisuus, eettisyys, biologia), korkeintaan adoptoisin, koska noh, kodittomien lasten lukumäärä huitelee siellä 150 000 000 paikkeilla (mukaanluettuna siis kaikki apua tarvitsevat lapset, vaikka heillä olisi toinen vanhempi elossa ja asuisivat ns. sijaisperheessä, kun joku on pelastanut kadulta). Aviomiestä ei ole, eikä tule, sillä olen kihloissa naisen kanssa. Omakotitalosta en haaveile, sillä olen minimalisti, en kaipaa paljoa turhaa tilaa, en asuntolainaa, enkä jättisuurta pihaa, johon mielenkiintoni ei aina kohdistuisi. Lisäksi se vaatii paljon rahaa, todennäköisesti asuntolainaa ja itseni kanssa on tarpeeksi kestämistä opintolainani kanssa. En myöskään haaveile kokopäivätyöstä, jolloin tuntisin olevani kahlittuna vain yhteen paikkaan. Rakastan ajatusta osa-aikatyöstä, jolloin en tuntisi eläväni vain työtä varten, vaan työ on vain elättämistä varten. Ja siinä sivussa olisi tietysti kiva, jos siitä nauttisi.
Edellä mainitun selittäminen ihmiselle, joka ihailee antamaani esimerkkiä, on joskus varsin hankalaa. Siinä sivussa kyseenalaistan eläinperäisten tuotteiden syönnin ja olen kovaa vauhtia muuttumassa vegaaniksi. Tätä ihmisten on myös hankala ymmärtää, että miksi maidon juonti tai kananmunankin syönti voisi olla niin pahasta. Lihan moni vielä ymmärtää, mutta auta armias, jos välttelet ihan kaikkea. Turhautumisen määrä on suuri, jos joku vielä kehtaa väittää päälle, ettei tälläisellä ruokavaliolla voi elää, saatikka harrastaa kuntoilua. Tai onhan sekin outoa, että nainen haluaa näyttää mieheltä, kasvattaa lihasta. En nyt löydä lähdettä tähän, mutta tutkitusti lihaskunnon kasvattaminen on terveintä, mitä keholleen voi tehdä. Mitä enemmän lihasta, sen terveempi ihminen. Ja miten muka pystyn siihen vegaanina, jos en syö lihaa, eli proteiineja? Tässä kohtaa kyseenalaistus on jo niin suurta, että ohjaan mieluusti ihmisten Googlen ihmeelliseen mailmaan. En kykene muistamaan jokaisen pavun taikka idun tai siemenen proteiinimääriä, mutta pystyn syömään niitä tulevaisuudessa juuri oikean verran kasvattaakseni lihaksia.
Kun minimalisti, vegaanisuus ja salilla käynti on kyseenalaistettu, jaksavat ihmiset huokailla vihreille ajatuksilleni. Ei, en halua autoa. Kyllä, välttelen muovia ja ostan mieluummin kalliimpia tuotteita, jos ne eivät ole pakattuina muovikelmuun tai -pakkaukseen. Ja kyllä on hienoa, että ajoneuvoverot nousevat ja bensan hinta nousee. Niin se kuuluukin, ellemme halua saastuttaa maapalloa harmaaksi yksityisautoilulla. Julkinen kulkee, jos julkisia tuetaan, eli käytetään.
Mainitsin tekstissä myös olevani kihloissa naisen kanssa. Tämä tapahtui noin kuukausi sitten. Ihmisten reagointi asiaan ja meidän julkinen suhteemme saavat jotkut kiristelemään hampaitaan. En tiedä ymmärtäisinkö ihmisten kyseenalaistamista edellä mainittujen asioiden suhteen vaiko syrjintää ja kammoksuntaa sitä kohtaan, että valitsin elämänkumppanikseni naisen. Ehkä en vain ymmärrä kumpaakaan.
Tiivistetysti olen nyt oksentanut tähän tekstiin ajatukseni, jotka ovat hautuneet muutaman viikon ja saivat lopulta pääni sauhuamaan. Pahoitteluni epäjohdonmukaisuudesta ja kevyestä hiusten repimisestä lauseiden välissä. Kehittelin jo yksi ilta mielessäni t-paitaa, jossa lukisi "I'm a..." ja kaikki vaihtoehdot allekkain - minimalist, vegan, ecohippie, bodybuilder ja lesbian, edessä ruksi että olen näitä kaikkia. Loppuun kysymys "Problems?" Mistähän tälläisen paidan saisi tilattua? Tietysti mahdollisimman ekologisesti, kierrätystä kannattaen ja luonnonmukaisesti ilman hirveitä myrkkyjä. Tai ehkäpä teen sen itse.
Raivostunut ihminen kuittaa.
Ps. Iskias iski. En sinne salille pääse ja ehkä se lisäsi turhautumistani moninkertaisesti.
