Kuten otsikko kertookin, puhun nyt maskista. Siitä konkreettisesta, jota etenkin naisväestö kuljettaa kasvoillaan. Jep, meikkaaminen.
Suuren ja ikävän elämäntapahtuman myötä huomasin, miten paljon vähemmän minua kiinnostikaan se, mitä muut ihmiset ajattelivat minusta. Yleensä se on ollut suurin ongelmani ja ahdistuksen paikka, enkä ole kyennyt aina edes menemään vaadittuihin tapaamisiin tai lähtemään kouluun sen vuoksi. Nyt kuitenkin tuntuu, ettei sellaisella asialla ole enää mitään väliä. Olin kaksi kuukautta meikkaamatta ja aion jatkaa samaa nytkin. Heitin juuri kaikki vähäiset meikkini roskikseen. Hei, hei meikkivoide, peitevoide, puuteri ja ripsari. Ei tule ikävä.
Itsetuntoni ei kaipaa enää maskia kasvoilleen. Koin meikkaamisesta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Sain päivittäin murehtia, kiiltelisikö naama, olinko varmasti peittänyt ihoni punoituksen hyvin ja auta armias, jos unohdin meikata! Siinä oli päivä pilalla. Sinällään en koskaan ole ollut radikaali maskien tekijä, peitin vain ihoni pieniä virheitä ja tunsin silti oloni epämukavaksi. Nyt kun luovuin tästä kahlitsevasta rutiinistani, olen ilokseni huomannut että enää ei mietitytä missä kunnossa kasvoni ovat. Ne ovat juuri siinä kunnossa, kuin olivat aamulla peiliin katsoessani. Jos siis muistin katsoa peiliin edes niin tarkkaan!
Yhtenä hyvänä tai oikeastaan erittäin hyvänä puolena voisi todeta, että ihoni on parantunut huomattavasti lopetettuani meikkaamisen. Vaikka sitä koitti pitää välineensä puhtaana ja olla tarkkana, etteivät pöpöt levinneet, onnistuin silti aina tukkimaan ihoni pahemmin. Ja siitäkös se oravanpyörä sitten alkoikin. Piti meikata meikin aiheuttamat virheet piiloon. Tiedä sitten käytinkö vääränlaisia tuotteita tai teinkö jotain väärin, on yhtäkaikki olo juuri nyt huomattavasti parempi.
Pystyttekö te ajattelemaan elämää ilman meikkiä? Voisiko se olla mahdollista? Tietysti moni korostaa kasvojensa hyviä piirteitä meikkaamalla, mutta entäs te, joille se se meikkivoide toimii maskina peittämään jotakin?
Minä meikkaa oikeastaan vain silloin, kun lähden ulos tai töissä on tärkeä päivä, muutoin riittää kosteusvoide ja huulirasva. Joskus talven pimeimpänä aikana saatan huitaista vähän aurinkopuuteria väriä antamaan. Meikkaaminen ei ole koskaan ollut minulle se juttu, enkä ole sitä koskaan opetellut edes tekemään kunnolla. Jos en kelpaa (olen kyllä kelvannut) ilman, se ei ole minun ongelmani. Terveellinen ruokavalio, ei tupakkaa ja vähän ja harvoin alkoa ja saan kiittää vahvasta, terveestä ihosta, jota ei meikeillä edes tarvitse peittää.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Itsekään en koskaan ole opetellut meikkaamaan, eikä se ole tuntunut omalta jutulta. Ihoni on luonnostaan punoittava ja huonokuntoinen, ollut jo niin kauan kuin jaksan muistaa. Tietysti ruokavalion avulla sitä voisi saada paremmin kuntoon :)
PoistaMulle meikki toimii peittämään kasvojen ihon virheitä, punaisuutta ja tummuutta. Kosteusvoiteen, peitevärin, meikkivoiteen ja puuterin lisäksi käytän yleensä vain yläluomen rajausta ja ripsiväriä. Miinuslasien takia silmäni näyttää todella pieniltä, joten haluan lähes aina käyttää ripsiväriä, ettei silmät tunnu ihan olemattomilta. Tunnen itseni yleensä meikattuna kauniiksi, enkä koe meikkaamista taakkana, josta tulisi luopua. Välillä käyn kyllä esim. ruokakaupassa täysin ilman meikkiä, enkä silloinkaan tunne oloani rumaksi, mutta en kyllä voisi kuvitella, että eläisin täysin ilman meikkiä, että edes juhliin en meikkaisi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Se on hienoa, jos meikkaamisesta nauttii ja asia kohottaa itsetuntoa. Meikkihän on tarkoitettu korostamaan kasvojen hyviä puolia. Itse en koskaan tätä korostamista oppinut/tiennyt miten sitä tehdä ja homma meni vain ihon peittämiseen, josta alkoi inhottava kierre ja itsetunnon aleneminen.
Poista