Olin asian suhteen todella skeptinen ja epäileväinen, mutta kyllä vain tänään puhelin pirisi ja herätti minut päiväunilta. Ihmettelin että kuka sieltä nyt soittaa ja vastatessa olikin iloinen yllätys. Sain sen kämpän mitä hainkin! Suu oli loksahtaa siinä kohtaa auki. En todellakaan ollut täysin varautunut tähän, mutta kyllä vain. Huomenna on sitten vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja muutto alkaa!
Olo on hieman epätodellinen, mutta hiljalleen se innostus alkaa pulputa esille. Pidän nimittäin muuttamisesta. Ehkäpä juuri sen takia, että siinä tulee taas jälleen karsittua tavaraa rankalla kädellä. En halua raahata laatikkotolkulla ylimääräistä roinaa uuteen asuntooni. Jatkoinkin tänään taas tavaroiden lajittelua sillä mielellä, että haluanko ihan totta kantaa ne rappuset ylös tämän kaiken. En halua. Siis pitää vähentää. Ja kyllä on eteinen taas täynnä lähtevää tavaraa, vaikka aina sitä luulee että ei ole enää mitään mitä vähentäisi... Mutta kyllä sitä vain on.
Jatkan tässä siis tavaroiden lajittelua ja tuumin että minne päin mikäkin esine lähtee. Ehkä on jälleen kerran aika käydä vaatteetkin läpi. Osassa nimittäin on kivoja rasvatahroja muistona siitä että on joskus leiponut. Ehkäpä se esiliina olisi tarpeen sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti