Tämä harrastus saa niskakarvani pystyyn ja henkiset nyrkit ojoon, kun joku kehtaa ehdottaa, että hävittäisin postikorttini. Samaan aikaan olen kuitenkin täysin hukassa. Minimalistiseen elämäntapaan ei tietenkään kuulu, että olisi pakko elää vain 100 tavaralla läpi elämänsä ja mitään ei saisi säästää. Tietysti ne varmasti kaikkein rakkaimmat muistot ja esineet saa säästää ja jokaiselle minimalistisuus tarkoittaa hieman eri asiaa, eri näkökulmasta. Kukaan ei oikeasti tule laskemaan, että onko sinulla laatikossasi yksi vaiko kaksi paria ruokailuvälineitä (kuudesta juomalasistani neljä odottaa nyt seuraavaa pysäkkiään).
Totuus on se, että tammikuusta lähtien postimerkin hinta nousee yhteen (1) euroon. Tässä kohtaa opiskelijana on kysyttävä itseltään - onko tämä juuri minun harrastukseni? Onneksi Postcrossing on hyvin venyvä harrastus (jos et tiedä tästä ko harrastuksesta mitään, nopea googletus valaisee varmasti!), ei tarvitse olla lähettelemässä kortteja heti kun edelliset ovat menneet perille, jollei halua. Harmikseni hintojen nousu on aiheuttanut sen, etten nauti tästä harrastuksesta enää niin paljoa. Tietysti jokainen kortti on ilahduttanut suuresti päivääni, mutta samaan aikaan tuo tuhannen vastaanotetun kortin laatikko virnuilee minulle pahansuovasti. Tarvitsenko oikeasti kaikkea tuota pahvia?
Kokonaanhan Postcrossingista ei tarvitse luopua ja edelleen harrastan kirjeenvaihtoa ja säilytän saamani kirjeet, mutta nuo laatikossa lojuvat kortit aiheuttavat tietynlaista ahdistusta. En oikeastaan koskaan ota niitä esille tai katsele niitä - se ei edes käy mielessäni! Pidän hetken aikaa kortteja lojumassa pöydälläni, tutkin ne saatuani ja sitten viskaan laatikkoon. Eli siis pitäisiköhän niistä kuitenkin luopua? Olen osan laittanut seinäni koristeeksi, mutta valitettavasti sinitarra kuivuttuaan on tipautellut korttini alas. Tämä varsin ärsyttävä ilmiö laukaisi jälleen tämän kysymyksen harrastukseni suhteen. En oikeastaan tiedä mitä tehdä. Toisaalta haluan säilyttää kaikki kortit - ehkä seuraavassa asunnossa ne saavat arvoisensa paikan! Mutta sitten mentiin siihen ajatteluun, että jos, ehkä, kun niitä joskus tarvitsee... Jos ajattelisin noin jokaisesta esineestä, en pääsisi koskaan eroon turhasta roinasta.
Onko joku teistä harkinnut harrastuksestaan luopumista, jossa kerääntyy jonkinlaista materiaa ympärille? Tai harkitseeko joku muu sitä? Entä jos päättäisinkin säästää taikka luopua korteistani, niin mihin ne veisin tai mitä niille tekisin? Vai antaisinko vain niiden lojua laatikossaan odottamassa tulevaisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti