Joulu tuli ja joulu meni. Itselleni se juhla ei merkitse muutamaa ylimääräistä vapaapäivää kummempaa, vaikka voisihan nekin viettää töissä. Olin kuitenkin viettämässä joulua perheeni parissa. Syötiin ja vain oltiin. Lahjojen antamisen olin kieltänyt ja olimme päättäneet yhdessä, että niitä ei anneta. No, tietysti tämä vanhempi sukupolvi ei voinut vastustaa kiusausta antaa pari paria sukkia. Menköön tämän kerran.
Ensi vuonna ajattelin valaista ihmisiä ajoissa siitä, että en halua mitään aineellisia joululahjoja. Tänä vuonna sain aikaisemmin lahjaksi sängyn äitipuolelta (joka tuli ihan tarpeeseen) ja ystäväni oli ehtinyt hankkimaan lahjan. Siinä olikin sitten miettimistä että mitä hänelle ostan! Onneksi asia ratkesi mukavilla elokuvalipuilla.
Haluaisin haastaa ihmiset lahjattomaan jouluun. Tai edes jouluun, jossa lahjat eivät ole aineellisia, vaan vaikkapa lupaus tehdä jotakin yhdessä. Toki voi sen paperinpalan tulostaa ja koristella, jossa lukee "lupaan imuroida koko talon kerran viikossa tammikuun ajan" tai "lupaan viedä sinut elokuviin". Mutta on se silti hieno lahja pelkkänä lupauksenakin, ilman paperia. Minun lupaukseni ystävälleni oli enemmän yhteisiä elokuvahetkiä, kun ostin hänelle lippuja, jotta tiukalla opiskelijabudjetilla elävä ystäväni pääsee kanssani useammin elokuviin.
Pikkusiskopuolellani on tammikuussa syntymäpäivät. Lupasin viedä hänet lahjana katsomaan jonkun elokuvan. Se olisi pienen tytön ensimmäinen kerta elokuvissa. Ajattelin että hän arvostaa sitä kokemusta enemmän kuin uutta nukkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti