keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Innostunut leipuri

Tartuin tänään ikävään projektiin - nimittäin joidenkin keittiövälineiden tarpeellisuuden kyseenalaistamiseen. Olen aina pitänyt leipomisesta, joten kun puolitoistavuotta sitten muutin ensimmäistä kertaa yksin, tietysti olin hamstrannut leivontatarvikkeita. Pursottimia, muotteja, kakkuvuokia ja niin edelleen. Kuitenkin pitää myöntää, että olen tainnut tasan kaksi kertaa leipoa täällä asuessani - yhden kuivakakun ja yhden marenkitäytekakun. Siis mitä?!

Pidän kyllä leipomisesta, mutta ajatus siitä, että leipoisin vain itselleni, on puuduttava. Tai jos vaikka jollekulle muulle? Mutta sitten pitäisi lähteä käymään tai kutsua joku käymään ja ajoittaa leipominen ja sitten hommasta tulikin liian hankala. En siis ollenkaan leivo kotonani. En edes laita ruokaa, sillä opiskelijana minulla on mahdollisuus syödä koulun tarjoama ilmainen lounas. Ja sen teenkin. Yleensä leivon isäni luona, sillä siellä nelihenkinen perhe + minä tarkoittaa jo monta suuta ruokittavaksi. Siellä myös leivonnaiset katoavat aika nopeasti parempiin suihin, yksinäni en saisi millään tuhottua kokonaista kakkua ennen kuin olisin jo kyllästynyt siihen. Ja ehkä hyväkin niin, ettei makeaa taikka suolaista tule leivottua vain itselleen.

Joten päätin, etten leivontatarvikkeita tarvitse. Pari simppeliä juttua jätin varalta, mutta muut ihmetykset kotiutan vaikkapa äitini luo. Sielläkin tulee joskus leivottua, eikä häntä haittaa vaikka saakin uusia välineitä keittiöönsä. Olen siis innostunut, sillä laatikkoni alkavatkin olla tyhjiä ja samoin hyllyt, kun pystyn luopumaan näistä tavaroist ja jemmata ne muualle parempaan käyttöön! Ei se tarkoita, että olisin epäonnistunut leipuri, vaikka en omistaisikaan erilaisia pursottimia kotonani. En vain leivo täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti