lauantai 23. marraskuuta 2013

Siivoamisen ihanuus ja kamaluus

Siivoaminen. Tuo monen ihmisen kirosana, murhe, asia jota lykätään päivästä toiseen ettei vain tarvitsisi tarttua siihen imuriin. Ostetaan tiskikone ettei tarvitse itse tiskata, mutta silti nahistellaan kumppanin kanssa kuka sen tyhjentää ja kuka täyttää. Sillekin muka pitäisi olla omat vuoronsa!

Itse suhtaudun siivoamiseen ehkä valtaväestöä ajatellen eri tavalla. Minulle se merkitsee rentoutumista ja oman arjen hallintaa. En välitä vaikka naapuri olisi ostanut uuden Mustangin, mutta jos hän on viitsinyt pyyhiä pölyt lampustaan, nousee ihmisen arvostus silmissäni heti enemmän. Kodin puhtaana ja siistinä pitäminen on melkolailla tärkeä osa elämääni. Jos joka paikassa vilisee pölypalloja ja tiskit on tiskaamatta, tuottaa se ennennäkemätöntä ahdistusta ja pahaa oloa. Jos myös voin pahoin, ollut todella huono viikko, en silloinkaan siivoa. Kodistani siis näkee melko helposti miten henkisesti voin.

Toisaalta olen miettinyt, että panostankohan siihen nyt hieman liikaa. Ei, en jynssää hammasharjalla kylpyhuoneen kaakeleita joka viikko, mutta koitan pitää tilan sen näköisenä kuin se olisi aina siisti. Kuitenkin tässä loppusyksyn mittaan on siivoaminen jäänyt. Villakoirat ovat hipsineet nurkkiin ja tiskit lojuvat tiskialtaassa. Ärsyttää. Kuitenkin osaan viedä tavarat aina takaisin paikoilleen ja pidän huolta ettei mikään paikka täyty roinasta (se käsirasva ei koskaan ole sängyn vierellä vaan peilikaapissa), mutta etenkin pöly tuntuu valtaavan pienen asuntoni hyvin usein. Pyyhittävää pinta-alaa ei ole paljon ja alle 20 neliötäkin on vain imuroitavana, mutta silti se tuntuu välillä hyvinkin uuvuttavalta näin syksyllä.

Tulin siihen lopputulokseen, että omistan edelleen liikaa astioita. Niitä pitää vähentää. Ja imurini on liian kovaääninen ja hankala - se pitää aina koota kun haluaa imuroida ja sitten purkaa takaisin kaappiin. Varsi-imuri olisi kätevämpi, senkin saisi erääseen kaappin hyvin piiloon katseilta. Ja sillä pääsisi parvekkeelle asti ilman johtoa! Kunhan vain joskus välillä lataa sitä (asunnon imuroimiseen kun ei mene viittä minuuttia kauempaa). Valitettavasti ilman imuria en voisi ainakaan vielä elää, mattoja kun en koskaan viitsi tuulettaa. Ja lattiakin pysyy siistimpänä kun suurimman tilan vie iso matto jolloin tahroja ei synny samalla tavalla.

Rupesin myös miettimään pesuaineitani kriittisemmin. On erikseen yleispesuaine, aineet kylppäriin ja aineet keittiöön. Ja tuhat erilaista liinaa. Se taitaakin olla seuraava kohde johon pitäisi tarttua. Yksi aine suihkupullossa ajaisi varmasti monen eri aineen tehtävän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti