Miettiessäni minimalistisuutta ja sen vaikutusta elämääni, sekä muutenkin millaiseksi se on muokannut tai tulee muokkaamaan ajattelutapaani, törmäsin ajatukseen että ehkä siinäkin asiassa olisi jotain tavoiteltavaa. No kuten vaikkapa yksi konkreettisimpana se tavaroiden vähentäminen. Se tulee ainakin heti ensimmäisenä mieleen. Haluan ja pyrin siihen, että joku kaunis päivä en omista mitään (omasta mielestäni) turhaa, vaan ne millä pärjään ja mitkä tekevät minut onnelliseksi (harrastuksista syntyvään tavaraan on vaikea kajota). Samaan syssyyn olen ajatellut vaatekaappini tavoittelemista täydelliseksi. Siis sellaiseksi, että kaikki sopii yhteen, kaikki tuntuu päällä hyvältä ja mikään riepu ei jää turhia roikkumaan käyttämättömänä. Siinä samassa itsetuntokin paranee, kun tuntee olonsa hyväksi vaatteissa, jotka tietää sopivan itselleen ja on niissä on hyvä olla.
Samalla kun rahan kulutus materiaan vähenee, saattaa se lisääntyä elämyksiin ja muuhun hyvää oloa tuottavaan juttuun. No kuten vaikkapa se elokuvissa käynti taikka hyvä sunnuntaibrunssi ystävän kanssa. Se on ainakin hyvä asia tavoitella. Eiköhän ne kulttuurielämykset tai vaikka kävely läheisessä puistossa tee olon paremmaksi ja iloisemmaksi kuin uusi pari kenkiä, jotka kuitenkin hiertävät epämukavasti jalassa. Ja jos käyttää rahojansa harkiten ja viisaasti, pitäisi kaiken järjen mukaan sitä jäädä säästöönkin! Eli samalla saan kasvatettua säästötiliäni (tavoitetili ja perinteinen purkki kolikoille) ja sieltä pystyy sitten makselemaan vaikkapa niihin elämyksiin kuuluvia reissuja tai tietysti jos pesukone haluaa hajota, niin sellainen sitten. Järkevää ja tavoitteellista säästämistä pitäisi harkita enemmän ja ruveta oikeasti lykkäämään joka kuukausi edes pienen summan tavoitetilille.
Ehkä tärkeimmäksi tavoitteeksi olen laittanut hyvän olon lahjoituksen läheisille, josta päästäisiin sitten aiheeseen joulu, joka on yksi suurimpia kulutusjuhlia. Siitä teen oman postauksen myöhemmin, mutta pääasiassa tarkoitan hyvän olon lahjoituksella sitä, että joskus voi vapaa-iltansa käyttää käymällä pitämässä seuraa pikkuveljelleen tai äidilleen, kun kumpikin heistä asuu yksin. Tai että mummolassa piha odottaa haravoijaa ja käy siellä hieman huhkimassa pelkästä auttamisen ilosta. Laskisin tälläisen kuuluvaksi minimalistiseen ajatteluun, sillä yleensähän äitienpäivänä viedään ehkä kukkanen ja rasia suklaata. Meillä äitienpäivänä perattiin mummon kukkapenkki 'lahjana'. Jokainen voisi siis miettiä, että tarvitseeko sitä aina käydä kaupassa ostamassa jotain ilahduttakseen muita vai voisiko lahja olla jotain tärkeämpää, kuten yhdessäolo jonkun ihmisen kanssa tai tämän konkreettinen auttaminen jossain asiassa - kuten vaikkapa se pihan haravointi tai kukkapenkin perkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti