Pahin painajainen

Ai mikäkö on pahin painajainen? No vaatekaappi tietenkin! Voi miten usein siihen törmääkään, kun joku repii vaatekaappinsa lattialle, polkee jalkaansa ja valittaa, ettei täällä ole mitään puettavaa! Omasta näkökulmastani se on huvittavaa. Riepuja ja rättejä on vaikka millä mitalla ja silti ei keksi päällepantavaa?

Itselläni ei koskaan ole ollut hurjia määriä vaatteita. Lähes kaikki vaatekappaleeni ovat vuoden aikana ahkerasti käytössä ja suurinosa on niistä sopinut jollain tavoin yhteenkin. Jos joki on jäänyt käyttämättä, olen kerran vuodessa käynyt rätit läpi ja myynyt/antanut/heittänyt pois sellaiset, joita en tarvitse taikka käytä.

Muuttaessani asumaan yksin, en tuonut vanhaa vaatekaappiani mukana, vaan asunnossa oli valmiina pieni kaappi tangolla. Sinne olen viskannut kaikki neuleet ja takit henkareihin. Säilytystilaa etsiessäni mietin, että millaista oikein kaipaan ja mihin saa myös koulukirjojen ja tavaroiden ohella vaatteetkin. Päädyin ostamaan valkoisen hyllykön, jossa on 16 'lokeroa' ja niihin voisi ostaa myös sopivat laatikot - tiedättehän, sellaiset tilanjakajat? Tällä hetkellä laatikkoja on neljä ja yksi ilta taas se minimalistikärpänen tuli ja puraisi. Laatikoista kolme on vaatteille - yhdessä on topit/t-paidat ja kaikki housut, toisessa alusvaatteet ja kolmannessa yöpaidat. Neljännen laatikon siis tyhjensin ja täytin harrastuksellani, postikorteilla ja asettelin erikseen tähän hyllykköön pois 'vaaterivistä'. 19-vuotiaan vaatteet mahtuvat kolmeen laatikkoon? Kyllä.

Osittain vaatteideni pieni lukumäärä johtuu siitä, että en ole koskaan ollut hirveästi muodin perään tai haaveillut uusista paidoista ja farkuista joka kuukausi. Kotona asuessa uusia vaatteita ostettiin ehkä kerran vuodessa ja melko pitkälle äidin sana oli painavasti mukana. Olen kiitollinen tästä. Teini-iän perusangstin ohella en koskaan ehtinyt tuhota vaatekaappiani järkyttäväksi, vaikka sen värimaailma olikin hyvin tummanpuhuva. Muutaman vuoden takaisesta mustista vaatteista jäljellä on tasan 0 - nykyään pukeudun hyvin luonnonläheisesti, ruskeaa, valkoista, harmaata ja tummansinistä.

Vaatteitaan miettiessä kannattaa aloittaa siitä, mikä väri sopii itselle, mitä käyttää eniten ja mistä tykkää. Välttämättä se 100€ joulunpunainen pusero ei ole oma juttu, vaikka kuinka oli hienosta liikkeestä ja vaikka kuinka ystävät olivat kehuneet sitä päälläsi, kun ostit sen. Aloita yksinkertaisesti. Ota lempihoususi tai lempipaitasi esille, aseta se eteesi vaikka sängylle. Kolua muu vaatekaappi läpi ja yhdistä tähän yhteen vaatekappaleeseen muita vaatteita, kunnes saat aikaiseksi asukokonaisuuden, jossa tiedät viihtyväsi, pidät siitä ja se on juuri sinua, eikä ketään muuta. Tämän yhden kokonaisuuden ympärille on helppo koota muita. Jos vaihtaisitkin paidan toiseksi tai kokeilisit sopisiko tämä huivi tämän asun kanssa? Merkitse ylös kuinka monta toimivaa asua saat vain yhden lempivaatteesi ympärille. Jos tuntuu, että et yhtään, vaihda lempivaatetta, jos se ei ollutkaan niin hyvä tai mieti, mättääkö vaatekaapissasi jokin pahasti.

Tietyt vaatteet kannattaa käydä harkinnalla läpi. Työ- ja juhlavaatteet ovat tälläisiä. Työvaatteita harvemmin tullaan heittämään pois (ellet sitten ole lopettanut siinä paikassa, jossa olet ollut töissä), mutta joskus työasu saattaa olla melko vapaa. Jos näin on, kokoa työvaatteesi samalla idealla nykyisestä vaatekaapistasi. Ota se mukavin paita esille, jossa viihdyt töissä ja kokoa sen ympärille muutama toimiva kokonaisuus (ja kannattaa se paitakin välillä vaihtaa, jos et viihdy siinä viittä päivää viikossa putkeen). Juhlavaatteissa kannattaa olla tarkkana. Millaisissa juhlissa yleensä käyt? Yksinkertainen musta mekko menee lähes juhlaan kuin juhlaan. Tai kuten allekirjoitaneella, kauluspaita ja housut. Tosin en juhli paljoa, en porukalla ja viimeksi olen tainnut käydä hautajaisissa pari vuotta sitten.

Kengät, laukut ja asusteet. Sanotaan että naisella ei voi olla liikaa kenkiä? No kyllä voi! Itselläni on tällä hetkellä kahdet mustat nilkkurit ja harkitsen vakavasti toisen parin myymistä. Ne eivät sovi nykyiseen tyyliini ja mitä teen kaksilla samanlaisilla kengillä? Etenkin kun nämä toiset ovat hieman epämukavemmat, korkeammat ja kaupunkini mukulakivet eivät kyllä sovellu niille. Jep, suutarin kautta vaihdattamaan kantalaput ja kirpputorille. Laukkuja omistan vain yhden, Puman mustan 'koulu'laukun. Olen katsonut sen kätevimmäksi vaihtoehdoksi ja koska en juhli, en myöskään omista pientä juhlalaukkua. Sitäpaitsi koulukirjat painavat ja haluan niille hyvän laukun, johon ne myös mahtuvat. Ja kyllä, sama laukku kulkee mukanani myös kaupungille mentäessä. Tosin ehkä ikäni vaikuttaa tähän. Voin vielä kulkea laukkuni kanssa aiheuttamatta kulmien kohotusta, sillä olenhan opiskelija. En kaipaa kymmentä erilaista käsveskaa kymmeneen eri tilanteeseen. Asusteita en edes käytä. En osaa käyttää koruja saatikka huiveja. Niistä minun on hankala sanoa taikka neuvoa mitään. Heitän kuitenkin yhden kysymyksen teille - miksi ihmiset pitävät ohuita huiveja sisätiloissa? Onko se vain ulkonäön takia? Itse en koskaan ole moisia omistanut, täysiä turhakkeita mielestäni. Mutta kuka tykkää mistäkin.

En nyt lähde tähän listaamaan jokaista vaatekappalettani, sillä oma vähennysprojektini on vielä kesken. Olen tässä myös pudottanut painoani matkan varrella huomaamatta ja tullut siihen tulokseen, että tämän syksyn trenssitakin on lähdettävä ja uuden metsästyksen on aloitettava. Takki kun on jäänyt liian isoksi ja monessa pesussa ehtinyt jo haalistua ja menettää väriään. Talvitakin käyttöönottoa pelkään. Entä jos sekin on jäänyt liian isoksi? Tästä syystä lähes koko vaatekaappini onkin uudistunut lyhyen ajan sisällä. Onneksi kuitenkin olen osannut ostaa kaikkea maltilla ja pikkuhiljaa. Vaikka meinasihan niiden kesäkenkien ostamisessa mennä hermo. Muutamat ballerinaparit ostin ja kaikki joutivat roskikseen.Tennareiden myötä olen saanut kulkea jo pari kuukautta rauhassa, en astu niitä vinoon, eivätkä ne hajoa heti ensimmäisen kävelykerran jälkeen. Olisi pitänyt jo heti satsata niihin, eikä kitsastella monilla viiden euron kangasläpysköillä.