Materia

Oletko koskaan pysähtynyt katsomaan ympärillesi asunnossasi ja miettinyt, että mihin tarvitset kaikkea sitä tavaraa? Tuottaako 10-hengelle tarkoitettu juhla-astiasto sinulle onnea, uusinta huutoa olevat lenkkarit (vaikka edellisetkin olisivat vielä käyttökunnossa?) tai kirjahyllyssä lepäävät jooga-oppaat, joihin et ole koskenutkaan, sillä samat ohjeet löydät internetistäkin? Niinpä. Ihminen ei tarvitse sitä kaikkea tavaraa ympärilleen ollakseen onnellinen. Oikeastaan, on käynyt ilmi ja täysin allekirjoitan myös tämän väitteen, että materia tekee meidät onnettomaksi.

Siksi kai minimalistisuutta ajatellessa ensimmäisenä mieleen tulee tavaran vähentäminen. Siitä onkin hyvä aloittaa. Kun ympärillä oleva roina vähenee ja tila avartuu, voi lähes hengittää paremmin ja ajatuksetkin kulkevat sutjakkaasti, eikä silmille ole kerralla liikaa ärsykkeitä. Eikö jokainen ole joskus sisustuslehdessä nähnyt avaran ja valoisan asunnon ja miettinyt, että kunpa itselläkin olisi samanlainen? Tuumasta toimeen sitten!

Tavaran vähentäminen voi olla toisille haasteellista, toisille helppoa. Tunnearvoiset esineet laittavat mietitityttämään eniten. Kuitenkin on hyvä muistaa, että vaikka antaisit tai myisit eteenpäin isoäidiltäsi saaman maljakon, ei se tarkoita, että vihaisit tätä ihmistä tai pitäisit häntä vähempiarvoisena kuin muita. Et vain tee sillä maljakolla mitään ja on täysin okei laittaa se eteenpäin jollekulle toiselle, joka ehkä saattaisi tarvita sitä. Muistot kuitenkin säilyvät, vaikka esineitä ei olisikaan niiden ympärillä.

Ajatusmalli 'tätä voisi käyttää myöhemmin jossain' tai 'teen tästä joskus jotain' ovat petollisia. Oletko tosiaan käyttänyt sitä monitoimikonetta, joka sekoittaa ja vatkaa kaiken puolestasi vai pitäisiköhän laitteelle keksiä uusi koti, kun se on jo viisi vuotta nököttänyt hyllynperällä? Tai ajattelitko oikeasti joskus tehdä siitä ylijäämätapetista syntymäpäiväkortteja, vaikket edes ole askarteluihminen tai et edes lähetä kortteja? Tässä kohtaa kannattaa ajatella realistisesti. Inhoat leipomista ja askartelua. Monitoimikone siis kirppikselle ja tapetinpalaset roskikseen. Enää nämä tavarat eivät muistuta sinua olemassa olollaan, mitä sinun _pitäisi_ tehdä. Kun ei pidä, sillä et voi vääntää itseäsi väkisin tekemään jotain mistä et pidä. Silloin eläisit jonkun muun elämää kuin omasi.

Nyky-yhteiskunta haluaa meidän vain ostavan ja ostavan lisää ja lisää ja vielä vähän lisää. Että talous pysyy kunnossa. Että näyttäisit kauniimmalla. Koska se nyt vain on muodikasta. Tietysti tarvitset tälläisen. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Erikseen voisi kirjoittaa postauksen mainoksista, jotka ajavat meidät lähes tuhon partaalle ja ostelemaan kaikkea, mitä emme tarvitse. Palaan aiheeseen myöhemmin, sillä tämä postaus on kirjoitettu putkeen 20 minuutissa, päälimmäisten ajatusten ryöpyten näppäimistölle. Ehkä hengähdän ja mietin taas omaa asennettani materiaan.